Olen Minna Kiipula. Olen työskennellyt ja toiminut lasten tanssiteatterin, lastenteatterin sekä voimistelun parissa vuosikymmeniä. Viimeiset seitsemäntoista vuotta olen luotsannut Tanssiteatteri Tanssivarpaiden lapsia ja nuoria. Toiminta jatkuu edelleen.
Lapsena, aina kouluikään asti minua kutsuttiin Minnamariksi. Nimeni on Minna Maria ja se muuttui yhdysnimeksi. Kun menin kouluun, halusin yllättäen että minua kutsutaan vain Minnaksi. Lähipiirissäni on enää yksi lapsuusajan perhe, joista osa kutsuu minua ajoittain vieläkin Minnamariksi. Nimi on pysynyt siis hengissä. Opettajakoulun viimeisenä vuonna Minnamari nimi alkoi nousta mieleeni usein. Kun aloin miettiä nimeä toiminnalleni, niin se tuntui hyvin luonnolliselta valinnalta. Samaan aikaan kun luonnollinen käyttöni kasvoi, niin nimikin alkoi ”puhua” ja nousta enemmän esiin. Alexander-tekniikassa on kyse luonnollisten ojennusmekanismien käytöstä, sellaisten jotka meillä kaikilla on olemassa varhaisista kehitysvaiheista alkaen. Voimme joka päivä antaa niille mahdollisuuden toimia.
Työn ohella opiskelin pitkään ja hartaasti Alexander-tekniikan opettajaksi ja valmistuin Oriveden Alexander-tekniikan opettajakoulusta huhtikuussa 2023. Kuulun Suomen Alexander-tekniikan opettajat FINSTAT ry:een ja olen näin sitoutunut noudattamaan opettajille laadittuja yhdistyksen sääntöjä sekä eettisiä ohjeita työssäni.
Milloin matkani alkoi
Tutustuin Alexander-tekniikkaan ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa päivän kurssilla. Seuraava kosketukseni oli vuonna 1996 osana draamapedagogiikan opintoja. Tekniikka ei ensimmäisillä kerroilla vielä auennut minulle. En osannut pysähtyä elämässäni, enkä näin ollen pystynyt rauhoittumaan myöskään Alexander-tekniikan pariin. Niihin aikoihin vahva suorittaminen sekä näyttämisen tarpeeni ja pyrkimykseni olla jotakin mitä oletin muiden haluavan, estivät minua pysähtymästä. Olin jatkuvassa tekemisen ja suorittamisen tilassa. Kannoin paljon erilaisia taakkoja ja murheita, niin omia kuin läheisteni. Olin oppinut keräämään kuormia itseeni elämän eri vaiheissa ja olin litistynyt niiden alle, tajuamatta sitä itse. Itsenkäyttö, pysähtyminen tai itsessä rauhassa oleminen eivät auenneet, sillä en ollut valmis kohtaamaan itseäni. 1990-luvun puolivälin jälkeen jatkuva suorittaminen alkoi tulla tiensä päähän totaalisen väsymyksen muodossa. Aloin myös kyseenalaistaa valintojani. Niihin aikoihin oivalsin, että hurjalla suorittamisella hain hyväksyntää ja oikeutusta olemassaololleni. Sen ymmärrettyäni alkoi pitkä matka itseni etsimiseen, löytämiseen ja tuntemiseen.
Matkan jatkuessa, selkäni alkoi oireilla. Hurjat kipukohtaukset lähes invalidisoivat minut vuorokausiksi kerrallaan. Kipulääkkeiden ja relaksanttien avulla pääsin aina eteenpäin. Aloin käydä osteopaatilla. Tilanne hellitti hoidon jälkeen aina joksikin aikaa, kunnes palasi takaisin. Samoihin aikoihin eräs hyvä ystäväni oli tutustunut Alexander-tekniikkaan, ja lopulta lähdin hänen kanssaan kurssille.
Kolmas kohtaaminen tekniikan kanssa oli käänteentekevä. Paluuta ei ollut. Alexander-tekniikka imaisi minut täysin mukaansa ja sillä tiellä olen edelleen. Selkäkivut hellittivät vähitellen, kun löysin uudestaan oman luonnollisen ojennusmekanismini sekä tasapainoilun tilani. Vähitellen olen opetellut myös pysähtymään, sekä tekemään valintoja ja käyttämään itseäni lempeämmin ja keveämmin.
Kävin useita vuosia Alexander-tekniikan tunneilla vähintään pari kertaa kuukaudessa, myöhemmin lähes joka viikko. Merkittäviä opettajia matkallani ovat olleet Mervi Martikainen, Ritva-Liisa Rentto ja Enni Lakkala. Kävin myös mm. Seija Varkilan, Helena Markulan ja Riitta-Liisa Helmisen tunneilla ja kursseilla.
Opettajakouluun lähteminen ja opiskelun aloittaminen oli prosessi joka kypsyi ja kehittyi sisälläni pikkuhiljaa joitakin vuosia, kunnes mitään muuta mahdollisuutta ei enää ollut. En voinut enää kuvitella elämää ilman Alexander-tekniikkaa.
Kivun kautta oppimista ja oivaltamista
Koska Alexander-tekniikan matkani alkoi lopulta kovien kipujen kautta, niin usein huomaan jonkin käyttötottumuksen juuri kivun kautta. Kipu kertoo useimmiten jonkinlaisesta itsensä kasaan vetämisestä, niskan lyhentämisestä, jonkin kehon osan kannattelusta, kiristämisestä ja keskilinjaan eli keskikehoon päin kuromisesta jne. Eli siis monenlaisista vanhoista kehon ja mielen käyttötottumuksista, jotka ilmoittavat itsestään kipuillen. Kivun syytä ei tarvitse löytää, riittää että oppii päästämään irti ja hellittämään, vaikka aina ei edes tietäisi että mistä. Käyttötottumusten havainnointi kehittyy Alexander-tekniikan avulla. Kipu ei ole ainoa merkki. Tekniikan avulla on muutenkin mahdollista oppia huomaamaan itselle epäedullisia tapoja ja toimintoja. Tärkeässä roolissa on maan tuki sekä pään, kaulan ja selän suhde niin että ne pääsevät vapaasti yhdistymään ja toimimaan. Silloin olemme tasapainoilun tilassa. Se on luonnollisin tila, joka meillä kaikilla on olemassa ja jonka me voimme löytää aina uudestaan ja uudestaan.
Alexander-tekniikan avulla olen oppinut huomaamaan häiritseviä toimintamallejani nopeammin ja kiilaamaan niiden väliin pysähtymällä, olemalla reagoimatta ja tekemällä valintoja. Kun käyttööni alkoi tulla lisää vapausasteita, niin pystyin päästämään irti joistakin todella isoista tottumuksista.
Tunnen selässäni edelleen välittömästi, kun alan ”suorittaa” jotakin tehtävää tai asiaa, tai alan kantaa omia tai muiden murheita. Alexander-tekniikassa on siis kyse mm. tottumuksen tunnistamisesta ja toiminnan pysäyttämisestä. Tottumukset seuraavat meitä kaikkialle ja kokoajan. Ne voivat olla hyviä tottumuksia ja tapoja, mutta jos ne ovat sellaisia että ne rikkovat ja kuluttavat meidän kehoamme ja mieltämme, niin niihin voi olla hyvä tutustua ja oppia tunnistamaan niitä.
Rauhallinen mieli ja psyko-fyysisyys
Vaikka löysin Alexander-tekniikan lopulta kipujen kautta, niin isoin asia mitä se on minulle antanut, liittyy psyyken ja mielen tottumuksiin. Mielen ja kehon yhteys on merkittävä. F.M. Alexander on sanonut jo sata vuotta sitten että ”ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus”. Mikään ei ole erillään mistään kehossamme, mielessämme, kokonaisuudessamme. Me olemme yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Alexander-tekniikka on hyvin kokemuksellista ja erilaista oppimista. Kyse on siitä että pystyt pysähtymään, olemaan tekemättä, rauhassa itsesi kanssa, mutta annat samalla ojennusmekanismiesi ja tasapainoilun tilan löytyä ja toimia. Se on paljon myös sitä, että pystyt hellittämään hetkessä ja luopumaan. Se voi olla mielenkiintoinen löytöretki omaan itseesi, jos annat sille mahdollisuuden. Minulle se on löytöretki joka päivä. Alexander-tekniikan avulla huomaan ja löydän jatkuvasti jotakin uutta itsestäni.
Tervetuloa löytöretkelle Alexander-tekniikan pariin!
Minnamari
Minnaksi sopii myös edelleen kutsua, sekä Mömmöksi
Mömmö-nimi on sitten oma tarinansa, se alkoi kun olin 16 -vuotias ja valmensin ensimmäistä voimistelujoukkuettani